perjantai 26.2.2021 | 17:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Ammattihiihtäjäksi tähtäävä Iida Vuollet on Kalajoen Junkkareiden vuoden urheilija: "Hiihtäminen on parasta mitä tiedän"

Hanna Parhaniemi
Ke 10.2.2021 klo 16:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Todella kova harjoittelija, ystävällinen kaikille, hyvä kilpailu- ja maajoukkuemenestys, on hieno esimerkki kaikille ja tuonut Kalajoen Junkkareille positiivisesti esille. Pitää myös yhdessä muiden kilpahiihtäjien kanssa hiihtokoulua. Tällaiset olivat perusteet sille, että Junkkarit valitsivat seuransa vuoden urheilijaksi 17-vuotiaan huippulupauksen, hiihtäjä Iida Vuolletin.

Milloin ja miten Vuollet innostui hiihtämisestä?

– Olen hiihtänyt ihan pienestä pitäen ja ensimmäisen kerran olin suksilla ehkä kolmevuotiaana. Isän puolen suvussa hiihto on aina ollut iso juttu ja sitä kautta minutkin on laitettu jo nuorena ensimmäisen kerran suksille, hän kertoo.

– Olen aina tykänny kilpailemisesta ja itsensä haastamisesta ja olenkin hiihdon rinnalla harrastanut myös telinevoimistelua ja yleisurheilua 9. luokalle asti.

Sen jälkeen Vuolletista alkoi tuntua että, kiinnostus muihin lajeihin laski ja hiihto oli se laji, joka kiehtoi kaikkein eniten.

– Olen siis aina tykännyt hiihtämisestä ja kilpailemisesta, mutta "hiihtokipinä" iski lukioon siirryttäessä. Oli tehtävä päätöksiä mitä tulevaisuudessa haluan, eikä aika enään riittänyt kaikkeen, hän toteaa.

Monesti lasten ensikosketus hiihtoon tulee Hippo-hiihdoista, niin myös Vuolletin kohdalla. Hän osallistui ensimmäistä kertaa Hippo-hiihtoihin viisivuotiaana. Sen jälkeen tuli muita pikkukisoja Kalajoella ja kansallisia kisoja Keski-Pohjanmaalla noin 12-vuotiaasta eteenpäin.

– Vanhempani eivät ole koskaan pakottaneet minua kilpailemaan ja nuorempana kilpailinkin todella vähän. Uskon sen olevan suurin syy siihe miksi kiinnostukseni hiihtoon on säilynyt, Vuollet huomauttaa.

– Kuulemma olin jo 10-12-vuotiaana lahjakas, mutta vanhemmat eivät halunneet polttaa minua loppuun liiallisella kilpailemisella, mistä olen näin jälkikäteen todella kiitollinen. Itse oman potentiaalini huomasin varmaan vasta 16-vuotiaana, kun sijoituin Hopeasomman loppukilpailuissa neljänneksi. Siitä eteenpäin olen ollut todella määrätietoinen treenaaja ja innokas kilpailija, sekä tietoinen siitä mitä hiihdolta haluan.

Vuolletia viehättää hiihtämisessä esimerkiksi se, miten konkreettisesti kehittymisen voi huomata treeneissä.

– Hiihtäminen on parasta mitä tiedän, hän kiteyttää.

Myös itsensä haastaminen ja omien rajojen koetteleminen ovat aina kiehtoneet häntä.

– Olen ollut pienestä pitäen todella kilpailuhaluinen ja haluan olla joka päivä parempi kuin eilen. Myös se kiehtoo, kuinka kokonaisvaltaista ja monipuolista hiihtäminen on. Saa tehdä monenlaisia erilaisia harjoitteita ympäri vuoden; hiihtäen, juosten, pyöräillen, sauvarinteessä, rullasuksilla ja salilla, Vuollet kertoo.

– Myös luonnossa liikkuminen ja luonnon rauha ovat lähellä sydäntäni. Luonnossa saan ajatukseni nollattua ja mieli lepää. Tietenkin myös kilpailut ja niissä menestyminen kuuluvat ehdottomasti lajin suolaan.

Vuollet muistuttaa, ettei hiihtäjäksi tulla vain hiihtämällä. Kokonaisuuden täytyy olla kunnossa; unen, ravinnon, levon, lihashuollon ja niin edelleen.

– Se, kuka treenaa eniten, ei automaattisesti ole paras.

Vielä ei ole tullut eteen sellaista päivää, jolloin Vuolletista olisi tuntunut, että nyt hiihtäminen saa riittää.

– Hiihto on intohimoni ja uskon ja toivon, että hiihto pysyy jossain muodossa aina elämässäni.

SM-kullan saavuttaminen viime talvena oli ehdottomasti Vuolletin merkittävin saavutus viime vuonna.

– Se oli ollut tavoitteeni siitä asti, kun olin tiedostanut sellaisen olevan mahdollista ja kun saavutin sen, se tuntui todella hyvältä. Myös yllätys-SM-pronssi viestissä pikkusiskoni ja seurakaverini kanssa oli koskettava hetki.

Pääsy nuorten Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin Faluniin oli niin ikään iso juttu Vuolletille.

– Ne olivat ensimmäiset arvokisat ja samalla ensimmäiset kisani ulkomailla. Se oli kaikin puolin unohtumaton reissu täynnä arvokasta kokemusta.

Yhtenä parhaista hiihdoistaan Vuollet pitää aikuisten SM-kilpailuissa Vöyrillä perinteisen kympillä saavuttamaansa 19. sijaansa.

Lopputalven kisoihin korona vaikutti sen verran, että toiset SM-hiihdot jäivät kokonaan väliin. Näissä SM-hiihdoissa olisi pitänyt olla Vuolletin kauden pääkisa. Myös pienemmät kansalliset jäivät lopputalvesta kokonaan väliin. Treenaamiseen se vaikutti sen verran, ettei kaikkia leirejä voitu järjestämään ja treenitunteja kertyi Kalajoella enemmän kuin oli alunperin suunniteltu.

Tänä vuonna Vuolletin ensisijainen tavoite oli pysyä terveenä läpi harjoituskausi ja siinä hän onnistui. Kovana kilpailijana hän ei myöskään halua olla huonompi kuin edellisvuosina.

– Valehtelisin siis, ellei tavoitteena olisi SM-mitali myös tällä kaudella. Tulevaisuudessa toivon, että pysyn terveenä ja saan tehdä tätä työkseni jatkossa. Haaveenani pienestä pitäen on siis ollut itsensä elättäminen hiihdolla. Se vaatii paljon, mutta olen valmis myös tekemään paljon töitä sen eteen.

Vuolletin perheessä on kaikkiaan kolme hiihtävää lasta. Onko heillä tapana kisailla keskenään?

– Minä olen meistä kolmesta varmaan se kilpailuhaluisin ja se joka haastaa aina kaikessa pikkuskabaa. Kilpailu on kuitenkin leikkimielistä, eikä meillä ole koskaan ollut keskinäistä kilpailua toisiamme vastaan hiihdossa, Vuollet sanoo.

He ovat osanneet ainaa arvostaa toistensa hiihtouria ja kannustaa toisiaan parhaansa mukaan.

– Meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja olemme kuitenkin aika eritasoisia hiihtäjiä, Vuollet huomauttaa.

Kaikilla heillä on myös omat tavoitteensa, toisilla isommat, toisilla pienemmät.

Vuollet kokee, että on rikkaus, kun samassa talossa on kolme hiihtävää nuorta.

– Voimme treenata ja kilpailla yhdessä, hän iloitsee.

Valinta vuoden urheilijaksi tuli Vuolletille täytenä yllätyksenä.

– Ajattelin etten voisi saavuttaa sitä vielä nuoren ikäni puolesta.

Hän kertoo olevansa todella otettu ja kiitollinen valinnasta. Hän pitää kovassa arvossa sitä, että myös nuorten urheilu-uraa ja kehitystä seurataan ja heitä halutaan tsempata.

Kuulemma olin jo 10-12-vuotiaana lahjakas, mutta vanhemmat eivät halunneet polttaa minua loppuun liiallisella kilpailemisella, mistä olen näin jälkikäteen todella kiitollinen.

Kalajoen Junkkareiden vuoden 2020 palkittavat

Vuoden paras urheilija: Iida Vuollet

Vuoden kehittynein urheilija: Janne Juhola

Vuoden Masters: Tiina Kiviranta

Kuntojaoston nuorisourheilija: Jenni Jaatinen, Emilia Reinikainen ja Helmi Nauha

Koukkupolvien nuoret urheilijat: Eelis Valikainen, Miro Manderbacka ja Kalle Himanka

Vuoden seuratyöpalkinto: Johanna Tuura, Anne Wallin-Annala, Riina Hirvelä, Emilia Suonvieri, Laura Kujala ja Anniina Reinikainen

SM-mitalistit: Iida Vuollet, Janne Juhola, Tuomo Himanka, Sanni Vuollet, Iida Vuollet, Ella Himanka, Miro Manderbacka, Helmi Nauha, Fanni Niemelä

#