torstai 23.1.2020 | 15:52
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Tiia-Tuulia Käännän kolumni: Elämä on nyt –  "Lapsen kitinät ja keittiön lattiaan jämähtäneet puurot aamupalan jälkeen ovat niitä hetkiä jolloin kaikesta ärsytyksestä huolimatta huomaan eläväni"

Tiia-Tuulia Kääntä Kalajokiseutu
Ke 8.1.2020 klo 21:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Uusi vuosi on monelle hetki jolloin mielessä pyörii uusia ideoita, unelmia ja haaveita. Yksi aloittaa terveellisen elämän, toinen päättää alkaa liikkumaan enemmän ja toinen taas lupaa uuden vuoden kynnyksellä että ei lupaa yhtään mitään.

Minä aloitin tämän vuoden lupauksella pysähtyä hetkeen. Aikoinani Helsingissä asuessani tunsin kuinka kiire tarttui. Vatsassa kipristeli ärsytys metrosta myöhästyessä eikä tieto uuden tulosta kolmen minuutin kuluttua auttanut yhtään. Olen sellainen kaikki tänne heti just nyt -tyyppinen ihminen, mutta vuosien saatossa olen oppinut hieman rauhoittumaankin. Silti ärsyynnyn helposti kiireestä, vaikka huomaan toisinaan luovani kiireen tunteen itse ilman syytä.

Toinen asia minkä olen luvannut on rakastua arkeen. Arki on mielestäni parasta tiskeineen ja korkeine pyykkivuorineen. Lapsen kitinät ja keittiön lattiaan jämähtäneet puurot aamupalan jälkeen ovat niitä hetkiä jolloin kaikesta ärsytyksestä huolimatta huomaan eläväni.

Aloitin viime vuonna opiskelemaan positiivisen psykologian asiantuntijaksi ja alkuun teimme harjoituksen jossa piti ajatella itselleen tärkeitä ihmisiä ja asioita. Kuuntelin harjoitusta tehdessäni alakerran elämän ääniä, lastenohjelmia ja tytön naurua. Harjoitus päättyi siihen, että mietin miltä tuntuisi, jos nämä tärkeät asiat yhtäkkiä otettaisiin pois. Itkuhan siitä seurasi. Ajatus oli hirveä. Arki on juuri se mistä en koskaan halua luopua.

Olen muutenkin aina ollut sitä mieltä, että rakkaus ja välittäminen eivät ole suuria eleitä ja timanttikoruja. Toisen huomioiminen on nimenomaan sitä arjessa yhdessä elämistä, puolisona, äitinä, tyttärenä, ystävänä. Kulkemista vierellä ja kuuntelemista.

Jotta läheiseni voisivat kulkea vierelläni kuunnellen, täytyy minun kertoa ajatuksistani. Lupaan että minulta kuulumisia kysyttäessä vastaan tästä lähtien jotain muuta kuin että ihan hyvää kuuluu. Haastan siihen teidät muutkin. Rakastukaa arkeen, pysähtykää juttelemaan toisillenne kasvotusten ja muistakaa, että elämä on nyt.

Kirjoittaja on Käännänkylälle kotiutunut pienen tytön äiti.

#