perjantai 10.7.2020 | 21:12
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kalajokiseudun joulukalenterin 1. luukku: "Olen kiitollinen siitä, että sain valvoa rinnallasi viimeisen yösi"

Su 1.12.2019 klo 10:55 | päivitetty ma 11:11

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Rakas mummu

Muistan hyvin äänesi. ”Mitäs Hannalle kuuluu?” kysyit varmaan joka kerta, kun kävimme kylässä. Onneksi äiti joskus pakottikin mukaan, vaikka siinä vaiheessa, kun kaverit alkoivat viedä kaiken ajan, ei olisi aina jaksanut lähteä Ylivieskaan.

Ei siellä koskaan tylsää varsinaisesti ollut. Tunnelma oli aina mukavan rauhallinen. Siellä koki aina olonsa tervetulleeksi. Tiesin miten paljon tykkäsit, että siellä käytiin. Ei siinä tarvinnut aina edes paljon puhua, kunhan oltiin saman pöydän ääressä ja kahviteltiin – sinulle kahvia, minulle limsaa. ”Kaadatko vähän minullekin tuohon”, joskus pyysit. Tarjolla oli aina pullaa ja keksiä, suolakeksejä myös. Saatoit kastaa sellaisen vielä suolakuppiin. Suolassa, sokerissa ja voissa ei säästelty, maku oli pääasia.

Tietäisitpä, että sinun ja vaarin kiikku on nyt minun kotonani. Siinä istuessa on erityisen hyvä olla – vaikka muistankin miten kerran lapsena kiikuin sillä niin kovasti, että koko kiikku meni ympäri.

Se harmittaa, ettet ehtinyt nähdä lapsiani. He olisivat tykänneet sinusta kovasti ja sinäkin tietysti heistä, tykkäsithän kaikista lapsista. Tyttäreni sai toiseksi nimekseen sinun nimesi. Se oli minulle hyvin tärkeää. Se on kunnianosoitus sinua kohtaan, ja lisäksi pieni toive siitä, että tytössä näkyisi vielä jotain muutakin sinusta kuin nimi.

Olen kiitollinen siitä, että olit aina rauhallinen, hyväntuulinen, hyväksyvä. Vaikka joskus saatoit naurahtaa jostain asiasta ”voi kauhia”. Se tuntui kuitenkin lempeältä.

Joulut luonasi olivat parhaita. Sinne kokoontui suunnilleen koko suku. Se oli varmasti sinulle tärkeää, olit selvästi jouluihminen. Olisipa vielä se yksi joulu ehditty nähdä.

Kuolit hieman ennen joulua. Koit kuitenkin, että sait sairaalaan hieman joulutunnelmaa, kun meitä sukulaisia oli niin paljon siellä. ”Tässä on meille vähän joulua”, sanoit tädilleni.

Olen kiitollinen siitä, että sain valvoa rinnallasi viimeisen yösi ja pitää sinua kädestä, kun nukuit pois. En unohda ikinä sitä tunnetta, kun ymmärsin, että nyt olet poissa.

Saisinpa vielä joskus nähdä sinut.

Lapsenlapsesi Hanna

Kalajokiseudun joulukalenterissa julkaistaan lukijoiden kirjeitä. Joka päivä digiin ilmestyy yksi kirje, joka voi olla osoitettu jollekin läheiselle tai vaikkapa yksinäiselle lapselle tai vanhukselle, kenties joulupukille tai itse presidentille. Kirjeitä voi lähettää osoitteeseen toimitus@kalajokiseutu.fi. Jokaisen julkaistun kirjeen lähettäjä saa joulusuklaata.

#