sunnuntai 23.2.2020 | 09:32
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Lentäminen on kuin pyörällä ajamista, mutta lentosuunnittelu vaatii aikaa ja säntillisyyttä – Katso video ultrakevyen lentokoneen kyydistä!

Heidi Vierimaa Kalajokiseutu
Ke 11.9.2019 klo 18:00 [päivitetty to 11:33]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kokkolan Ilmailukerholaiset vierailivat viikonloppuna Kalajoen pienlentokentällä tuoden kaksi kerhon omaa ultrakevyttä lentokonetta näytille. Yleisölennätys ei onnistunut tällä kertaa kentän tapahtumien päällekkäisyyksien sekä sateen vuoksi, mutta kiinnostuneet ohikulkijat saivat tutustua kerhon toimintaan, lentäjiin sekä tietenkin koneiden ohjaamoon.

Lentäjät aikovat toteuttaa kerhojen välisen vierailutapahtuman vastaisuudessa uudestaan, sillä sekä Kalajoen että Kokkolan ilmailukerho kaipaavat uusia jäseniä mukaan toimintaan. Osa ultrakevyen lupakirjakoulutuksen koululennoista on mahdollista järjestää Kalajoen kentällä, jos on kysyntää.

Vuodesta 2004 ultrakevytlentämistä harrastanut himankalainen Esa Yliparkas olisi mielissään, jos Kalajoellekin saataisiin enemmän moottorilentokonetoimintaa ja uusia harrastajia. Hänellä on kertynyt ilmassa vietettyä aikaa eli lentotunteja yhteensä 205 tuntia ja tänä vuonna 15.

– Uteliaisuuttani menin tutustumisiltaan ja siellä se kuulosti hauskalta harrastukselta. Ilmoittauduin kurssille ja aloin ihmettelemään, mistähän saisin rahaa, hän naurahtaa.

Lentäminen oli hänelle unelma jo pienenä ja on hienoa, että unelmat voivat toteutua, kunhan niihin päättää panostaa. Kuulostaahan lupakirjaan kuluva 4 000-5 000 euron sijoitus yhtäkkiä paljolta, mutta tuon rahan työssäkäyvä saattaa laittaa äkkiseltään vaikkapa autoharrastukseen tai moottoripyörään, Esa pohtii. Lisäksi kaikkea ei makseta kerralla, vaan teoriaosuuksien alussa ensimmäinen kolmas, lentotuntien alussa toinen ja ennen lentotestiä loput. Kurssit voi jakaa parinkin vuoden ajalle, jos puoli vuotta tai vuosi on liian raskasta lompakolle. Kun lupakirja on hallussa, niin harrastamisen kulut putoavat 100-300 euroon kuukaudessa, riippuen lentoaktiivisuudesta.

Kokkolan ja Kalajoen ilmailukerhojen Lentäjät Henri Leppänen, Göran Sandström, Jouko Männistö, Veijo Kääntä ja takana Esa Yliparkas kokoontuivat Kalajoen lentokentälle.
Heidi Vierimaa

Lentäjäryhmän untuvikko, kannuslainen Henri Leppänen on ollut mukana Kokkolan Ilmailukerhon toiminnassa kolmisen vuotta ja hänen intonsa lentämistä kohtaan on tarttuvaa. Hän toimii myös kerhon johtokunnassa rahastonhoitajana. Henri kertoo, että jo 4-6 kk koulutuksen jälkeen voi päästä yksin lentämään, riippuen kuinka nopeasti saa teoriat alta pois.

– Mukaan voi lähteä hetken mielijohteestakin, mutta kurssien suorittaminen on oma projektinsa ja se vaatii hieman suunnitelmallisuutta, hän muistuttaa.

Lisäksi täytyy hankkia ilmailulääkärin hyväksymä medikaali eli lääketieteellinen kelpoisuus. Yleisilmailun harrastamiseen riittää luokan 2. kelpoisuus. Tämän luokan ehdot täyttyvät, jos omaa normaalin terveyden.

– Puhtaasti harrastamiseen riittää ultrakevytlupakirja (UPL), mutta jos haluaa monipuolisemmin harrastaa ilmailua tai haaveilee ammattilentäjänurasta, niin kannattaa harkita ylempiä lupakirjaluokkia, Henri sanoo.

Esa Yliparkas suorittaa rutiinitarkastukset ennen lähtöä.
Heidi Vierimaa

Kokkolan Ilmailukerho tarjoaa ultrakevyen, LAPL:n eli kevyiden ilma-alusten sekä PPL:n eli yksityislentäjän lupakirjakoulutuksia. Henri jatkaa, että mistä vaan voi aloittaa, mutta ultrakevyt on varmastikin helpoin. Hän painottaa, että Kokkolan Ilmailukerhon tärkein tehtävä on luoda puitteet ilmailuharrastukselle ja täten myös lentokoneiden vuokrahinnat pyritään pitämään mahdollisimman alhaalla.

Kerhotoiminnan ylläpitäminen perustuu vapaaehtoistoimintaan. Lupakirjakurssien kurssimaksut muodostuvatkin enimmäkseen koneiden polttoaineen, kunnossapidon ja vakuutuksien kustannuksista. Yhdistyksellä on Kokkola-Pietarsaaren lentoasemalla kaksi ultrakevyttä ja kaksi Cessnan yleisilmailukonetta kerholaisten käytettävissä. Jos vähänkin ilmailuharrastuksena kiinnostaa, kannattaa ottaa kerhoon yhteyttä ja sopia esimerkiksi esittelylento.

Näitä rauhallisia ja luottamusta herättäviä lentäjiä ei pelota ollenkaan yläilmojen tai laskeutumisen uhkakuvat, sillä joka lentomatkaan, oli se minkä pituinen tahansa, tehdään samat rutiinit niin sanotusti protokollan mukaan. Kun nämä suorittaa säntillisesti, niin ei tarvitse olla huolissaan sitten ilmassa. Jokaisella lentokoneella on monisivuinen tarkastuslista, joka käydään kohta kohdalta läpi, että kaikki toimii. Sääolosuhteita tarkkaillaan koko ajan ja lentoon ei lähdetä, jos on pienikin epäilys, että tuulista tai sateesta koituu vaaratekijä. Lentosuunnitelma esitetään lennonjohtoon joka kerta ennen lentoa tai lennon osaa ja laskun jälkeen tehdään saapumisilmoitus sekä kirjataan matkapäiväkirja kirjallisena ja sähköisenä. Lisäksi Kokkolan Ilmailukerholla on omia turvallisuussääntöjä ja jokainen kerholainen opetetaan alusta asti turvallisuus edellä.

Tarkastuslistan joka kohta käydään läpi ennen lentoonlähtöä.
Heidi Vierimaa

Esa kuvailee, että koneen ohjaaminen on kuin pyörällä ajoa, mutta ennakointi ja suunnittelu on haastavinta. Mitään vakavaa tilannetta ei ole kesken lennon sattunut, ainoastaan muuttolinnut saattavat olla yllättäviä tekijöitä, joita on saanut väistellä.

Hänen oli aikomus lentää FK9 -ultrakevyt lentokone takaisin Kruunupyyhyn Kokkola-Pietarsaaren lentoasemalle lauantai-iltana, mutta satoi sen verran, että koneen palautus sai siirtyä aamupäivään. Sade haittaa näkyvyyttä ja muutenkin on mukavampaa lentää selkeällä säällä.

FK9 on kaksipaikkainen 472-kiloinen, vakaa ja mukava matkakone, joka kuluttaa E98-bensiiniä säästeliäät 14 litraa tunnissa, kun moottorin kierrokset ovat 4 200 rpm ja matkanopeus 160-180 kilometriä tunnissa. Lentotapa ja tuulet vaikuttavat luonnollisesti kulutukseen. Esa arvelee, että kulutus vastaisi autolla seitsemän litraa sadalla kilometrillä, jos sen suhteuttaisi matkaan kuluneeseen aikaan. Koneen toiminta-aika on nelisen tuntia.

FK9 ei ole äänihäirikkö ollenkaan, sillä maahan asti ei kuulu kuin pientä surinaa ja ohjaamossakin on varsin mukava istua vaimentavat kuulokkeet päässä, joissa on mikit keskustelua varten. Sunnuntailentelylle sattui mukavan tuuleton puolipilvinen sää, eikä meno ollut höykkyytystä, vaan yllättävän tasaista. Nousemisen nopeus hieman hämmästytti vain reittilentokoneella matkustamiseen tottunutta. Äkkinäisestä liikkeestä ylöspäin saattoi tuntea hienoisen huimauksen, vaikka korkeat paikat eivät toimittajaa pelotakaan.

Esa Yliparkas lentää tottuneesti.
Heidi Vierimaa

Osittainen pilvisyys määräsi reitin eli Esan täytyi lentää alkumatkasta melko matalalla metsien ja peltojen yllä, joten maisemia ei sopinut mennä katselemaan ainakaan asutuksen liian lähelle asutusta. Vasta laskeutumisessa tuntui jonkinmoinen nykäisy selässä, kun koneen renkaat osuivat Kruunupyyn kiitoradan pintaan. Esa naurahteli kuivakkaasti, että varmasti olisi voinut nätimminkin laskeutua, mutta lento oli osaava ja onnistunut, koska kyytiläinen ei huutanut missään vaiheessa.

FK9:ään mahtuu jonkin verran kevyttä matkatavaraa, kuten pieni laukku ja miksei makuupussit ja telttakin. Suomessa on lentopaikkoja eli pienlentokenttiä jopa sata mistä valita, mutta useimmiten ne sijaitsevat kymmenien kilometrien päässä palveluista eli kannattaa olla muita lentäjiä vastassa tuomassa lisää bensiiniä, jos aikoo pidempään matkaa. Kalajoen lentokenttä on yksi harvoista, missä kahvilla voi käväistä lennon jälkeen kävellen.

Kalajoen lentokenttä on yksi harvoista, missä kahvilla voi käväistä lennon jälkeen kävellen.

#