tiistai 11.8.2020 | 15:10
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Tuleva tubeäijä ei kumartele ketään – Kake ei piittaa paskaakaan siitä, mitä muut ajattelevat

Hanna Parhaniemi
To 21.3.2019 klo 08:36

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

– Enhän mää muuta tee kuin käyn töissä ja oon kotona, Kalevi Perttula eli Kake ihmettelee haastattelupyyntöä.

Suostuu kuitenkin. Häntä kun ei kiinnosta, mitä hänestä puhutaan kylillä – ei ennen, eikä jälkeen haastattelun.

– En kyllä välitä paskaakaan, mitä muut ajattelevat. En välitä kumarrella ketään, Kake tuhahtaa.

Sen on kyllä huomannut, jos on vain lukenut hänen päivityksiään Facebookissa erinäisissä ryhmissä, kuten Kalajoen puskaradiossa. Kakelta löytyy mielipide moneen asiaan ja myöntää tykkäävänsä joskus jopa vähän lietsoa ihmisiä kommenteillaan.

– Enhän minä osaa vakavia asioita kirjoitella. Väännän vitsejä, väkisinkin, hän huomauttaa.

Joskus joku on tykännyt niin huonoa, että on alkanut soitella perään.

– Lauantai-iltana, taisi olla pikkusahteissa, Kake arvelee.

Hän on jatkanut samalla mustan vitsikkäällä linjalla Kalajokiseudun kolumneissaan. Yksi eniten kohinaa herättäneistä kirjoituksista käsitteli kaksi vuotta sitten purettua Merta-Marketin kiinteistöä, jonka paikalle nousi vuosi sitten Kauppa- ja kulttuurikeskus Merta.

”Elimme nuoruutemme sen talon kainalossa, lähes uumenissa, Matkahuollon ”välikkö” oli tapaamispaikkana verraton. Siellä syljeskeltiin ja poltettiin tupakkia, ensimmäisiä viinihuikkiakin otettiin, kyllä ei siihen aikaan viinakaupan porstuassa istuttu energiajuomaa litkimässä ja roskaamassa. Energiaa oli omasta takaa ja kiinteistössä olevasta grillistä sai lisää.”

Kake toivoi kolumnissaan myös, että tuo legendaarinen välikkö olisi jätetty paikalle ja museoitu.

”Voisin joskus käydä tirpaisemassa siinä keskioluttölkin ja muutenkin fiilistelemässä! Jos rakennuksen loppuosa puretaan Tokmannin tieltä, juon muistolle korppukahvit, ja veisaan suruissani virren 631. En toki vielä usko purkamiseen ja uuden rakentamiseen, eihän Olkiluoto Kolmostakaan päivässä rakennettu, eikä määräajassa, kuten ei Ostoskylä Raittiakaan, edes aloitettu määräaikana, kalajokisten omaa ”olkiluotoa”.

– Toisista tuntui, että se oli aivan hyvä kirjoitus, toisilta meinasi oksennus tulla, Kake muistelee.

Onko hänelle tullut ikävä Merran välikköä? Kakelta pääsee nauru.

– Ei sitä silloinkaan tosissaan ollut.

Ostoskylä Raitissakin hän on asioinut sen valmistumisen jälkeen oikein mielellään, vaikka murjoi pitkään venyneistä rakennusaikeista montakin vitsiä.

Kake onkin tuttu näky paikallisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Hän kertoo olevansa tyytyväinen Kalajoen palveluihin.

– Eihän tämän ikäinen mitään osaa kaivatakaan. No joku semmoinen voisi olla, missä olisi kunnon bändejä esiintymässä, kuten Akustiikka Ylivieskassa. Vaikka onhan meillä nyt Virta-sali, Kake pohtii.

Hän on paljasjalkainen kalajokinen.

– Jos suoraan sanotaan, niin olen kotoisin tästä. Olin viisivuotias, kun tämä talo tehtiin.

Kake asuu Lepistönperällä kotitalossaan 15 vuotta sitten rinnalle löytyneen Maritta Lindbergin kanssa. Pariskunnalla on myös Tupsu-koira ja Kissi-kissa, joiden hankkimisen kanssa Kakella ei ole ollut mitään tekemistä.

– Kummastakaan en ole aluksi tykännyt, en kissasta, enkä varsinkaan koirasta. Tuntui alkuun, ettei sen kanssa pärjää, ei sitten millään.

Nyt kissa pyörii Kaken jaloissa tassut maata leipoen, kehruuvalssi soi kauas. Tupsu on Marittan kanssa reissussa. Kaksikko on arkisin Limingassa, missä Maritta opiskelee taiteita.

Lapsia Kakelle ei ole siunaantunut – onneksi, hän toteaa.

Ainakaan isänpäiväkortteja ei ole tullut. Luotan siihen.

Viisipäisen sisaruskatraan toiseksi nuorin Kake on aivan tyytyväinen lapsuuteensa. Hän muistaa olleensa ensimmäisellä luokalla ainoa, joka osasi lukea.

– Opin lukemaan viisivuotiaana, hän mainitsee.

Kun muut tavasivat aakkosia, Kake sai käteensä kirjan, jota hän luki kuuliaisesti. Kun kirja loppui, käteen iskettiin toinen. Ehkä lukuinnostus on kantanut sieltä asti. Nytkin Kakella on kesken kunnon tiiliskivi.

Koulussa lukupäätä riitti ylioppilaaksi asti. Hän tosin vihjailee, että ylioppilaitahan on monen tasoisia.

– Porran Toini kehui kyllä aina englannin kieltäni.

Nyt Kake on painanut töitä Junnikkalan sahalla jo noin 20 vuotta.

– Hyvin olen viihtynyt, työkaverit ovat niin mukavia. Töissä ei myöskään komenna kukaan, kunhan hommat hoidetaan. Siellä ei kytätä olan takana, komentelua inhoava Kake kiittelee.

Harrastuksia hänellä ei ole omien sanojensa mukaan oikein koskaan ollut. Musiikkihommissa hän on ollut mukana omalla arkisella panoksellaan.

– Neutraali 13:n kanssa olen touhunnut. Olen ollut sellainen mukana hilluja. Soittanut en ole koskaan, mutta mitä sitä muuta nyt on, kuskihommia, kaljapullojen palautusta kauppaan.

Kakella on mukava levykokoelma kotonaan, siitä löytyy niin cd-levyjä kuin lp-levyjäkin. Hän ei kuitenkaan tunnustaudu keräilijäksi.

– En minä hakemalla hae jotain levyä ja uusintapainokset kelpaavat aivan hyvin.

Pitkäperjantaina syntynyt Kake täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Hän kertoo malttavansa jäädä eläkkeelle heti, kun saa. Hän tosin epäilee, että seuraava hallitus ehtii venytellä eläkeikää entistä kauemmas.

– Sinä et tule pääsemään ikinä eläkkeelle, Kake tokaisee.

Hän aikoo äänestää eduskuntavaaleissa, onhan hän äänestänyt aina ennenkin niin kauan kuin on vain saanut. Äänelle pitäisi löytää vielä saaja.

– En usko noihin puolueisiin, ne ovat vähän kuin herätysliikkeitä. Olen aina äänestänyt jotain henkilöä.

Kake suhtautuu elämään rennon letkeästi. Parasta on, kun ei ole kiire mihinkään ja voi pötköttää reporankana kotisohvalla katsomassa televisiota.

– Tykkään katsoa hömppää. Pitääkö olla huolissaan -ohjelman katson joka kerta, joskus useastikin.

Vaikka Kake on tyytyväinen lokoisaan elämäänsä, hänellä on useita kiinnostavia haaveita.

– Olen ajatellut, että minäkin voisin tubettaa, sellaista vanha äijä -tubetusta, hän heittää.

Teknisen puolen haltuunotto tuskin tuottaisi äijätubettajalle ongelmia, sillä vaikka hän on vanhanaikainen, laitteiden on oltava moderneja.

– Paitsi autolla ei ole paskankaan väliä, kunhan sillä pääsee töihin. Mulla ei ole autossa edes jäärapaa.

Lumi ja jää eivät nimittäin ole Kaken lempiasioita.

– Olen haaveillut, että jos pääsisi semmoiseen paikkaan, missä ei tarvitse tehdä lumitöitä. Sille mallille pitäisi päästä elämässä, hän suunnittelee.

– Viime talvi oli hyvä, kun lääkäri kielsi, ettei saa tehdä lumitöitä.

Tuolloin Kakelta leikattiin munuainen.

– Robotti raapaisi sen kuntoon. Sen jälkeen olen pärjännyt yhdellä pillerillä.

Vielä yksi haave Kakelta löytyy. Ajatuksissa olisi kirjoittaa kirja joskus.

– Sillä on jo nimikin, Juosten kustu. Siihen tulisi novelleja tai jotain vastaavaa, lyhyitä kirjoituksia. En vain tiedä, kuka sen kustantaa.

Haastattelun jälkeen Kake jatkaa kotona lekottelua kakemaiseen tyyliin – tirpaisee pari olusta ja painuu saunomaan.

” Toisista tuntui, että se oli aivan hyvä kirjoitus. Toisilta meinasi oksennus päästä.

Kalevi “Kake” Perttula

Syntynyt pitkäperjantaina vuonna 1960 Kalajoella.

Asunut Lepistönperällä viisivuotiaasta lähtien.

Avovaimo Maritta, Tupsu-koira ja Kissi-kissa.

Oppi lukemaan viisivuotiaana. Tykkää edelleen lukemisesta.

Töissä Junnikkalan sahalla.

Kalajokiseudun kolumnisti.

Kalajokisen Neutraali 13 -punkkibändin ”mukana hilluja”.

Kuuntelee rokkilevyjä. Juice Leskinen ja Dave Lindholm kuuluvat hänen lempiartisteihinsa.

Katsoo paljon televisiota, jopa Maajussille morsianta.

Topi Sorsakosken serkku oli yökylässä Kakella pari vuotta sitten.

#