tiistai 11.8.2020 | 15:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Esko viihtyy ladulla  – Tänään 50 vuotta täyttävän Esko Valikaisen päivät kuluvat pitkälti opetustyössä ja hiihdon parissa

Markus Kärkinen
Su 10.3.2019 klo 00:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Esko Valikainen on monille kalajokisille tuttu henkilö muun muassa koulumaailmasta, hiihtoladuilta ja luottamustoimiensa kautta. Viime viikolla Valikaisen nimi näkyi myös lehtien palstoilla. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho myönsi Valikaiselle liikunnan ansioristin.

Kunniamaininnan taustalla on Valikaisen työ koululiikunnan parissa. Mies toimii Koululiikuntaliiton Oulun eteläisen piirin koululiikuntavastaavana, ja ansioristi myönnettiinkin Koululiikuntaliiton hakemuksesta. Syntymäpäivän liepeille sattunut huomionosoitus oli mieluisa yllätys.

– Kun sitä (muiden ansioristin saaneiden) nimilistaa kävi iltapäivällä läpi, niin vähän sellainen pöllämystyneen nöyrä on päällimmäinen tunne, aika kovia nimiä siellä listalla on. Siinä porukassa on kunnia olla, Valikainen kertaa tuoreita tuntojaan.

Valikaisen urheilutausta kumpuaa lapsuusvuosista. Lajivalintaan vaikutti ainakin lapsuuden olosuhteet: kotiseudulla Pudasjärvellä lunta riitti talvisin ja koulumatkat taittuivat hiihtäen, ja toisaalta edellytykset monien muiden talvilajien harrastamiseen olivat heikommat. Esimerkiksi ensimmäinen jääkiekkokaukalo tuli kotikylälle vasta Valikaisen ollessa armeijassa.

– Pikkupoikana kun koulua kävin, niin ensimmäisiä sytyttäjiä hiihdon suhteen oli Juha mieto ja Matti Pitkänen. Hiihtoa seuraamattomalle Pitkänen ei sano mitään, hän oli 70-80-luvulla sellainen ikuinen nelonen, kuten Janne Ahonen oli pitkään mäkihypyssä, ja se herätti sympatioita Mattia kohtaan. Aki Karvonen oli myös persoona, joka pikkupoikana sykähdytti, Valikainen muistelee.

Nuorena hän hiihti kilpaakin, mutta sittemmin harrastus jäi vähemmälle huomiolle. Valikainen palasi lajin pariin omien lasten kiinnostuttua hiihdosta ja ryhtyi heidän valmentajakseen. Sittemmin valmennettavia on tullut perheen ulkopuoleltakin, ja Hiihtoliiton toisen ja kolmannen tason valmennuskoulutukset suorittanut mies valmentaa nykyisin seitsemään Kalajoen Junkkareiden hiihtotoivoa.

Vaikka kilpaura on takana, viihtyy Valikainen valmentamisen ohella itsekin ladulla. Lajissa häntä viehättää sen tuoma vapaus: lajin harrastaminen ei ole sidottu kellonaikoihin, ja se antaa tilaisuuden järjestellä omia ajatuksia.

– Nautin tavattomasti siitä kun saan olla ladulla omine ajatuksineni. En voisi kuvitellakaan omalle kohdalleni sitä, miten tämän päivän nuoret toimivat, hiihtelevät luurit päässä pitkin mehtiä. On minulle ihan vieras ajatus, että päässä pitäisi soida muuta kuin omia ajatuksia, kun olen ladulla. Jo pikkupoikana tykkäsin olla välillä omissa ajatuksissani, ja se on edelleen työhyvinvoinnin ja on edelleenkin itsensä kunnossapitämisen kannalta tärkeää.

Valikainen on luonut työuransa luokanopettajana ja koulunjohtajana. Vuonna -94 hän muutti Kalajoelle niin ikään luokanopettajana toimivan puolisonsa Päivin kanssa ja aloitti työt silloisessa Käännänkylän koulussa. Alkuvuosinaan hän kulki myös tuntiopettajana Etelänkylän koululla, ja sen jälkeen hän on kiertänyt Mehtäkylän ja Raution koulujen kautta Vuorenkalliolle. Ennen nykyistä pestiään hän toimi myös 20 vuotta opettamiensa koulujen johtajana ja Mehtäkylän aikoina myös sittemmin lakkautetun Vasankarin koulun johtajana.

- Nykyään olen ihan riviopettajana. Kalajoen koulupuolen uudistukset ja muutokset niin isoja, että yhden yksittäisen opettajan asema ei paljoa paina eikä kaikkia voi ottaa huomioon ja minä olen yksi niistä, Valikainen toteaa.

Luokanopettajaksi ryhtymisen päätös kypsyi lukiossa. Ensin hän suunnitteli joko historian tai oikeustieteiden opiskelemista.

– Toki pienten lasten opettaminen ja luokanopettajuuden monipuolisuus oli mikä silloin viehätti, historianopettamisesta alkoi tulla ajatuksia, että ei kai sentään 35 vuotta pelkkää Tarton rauhaa, Valikainen muistelee.

Vaikka koulunjohtajuus onkin ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää, olisi Valikaisella vielä intoa palata vanhaan tehtäväkuvaansa.

– Tarkoitus on hakeutua vielä takaisin rehtorin hommiin. Kalajoella en pääse rehtoriksi, eli se tarkoittaa paikkakunnan vaihtoa. Täällä rehtorin paikat ovat täynnä.

Syntymäpäiväänsä mies viettää perheensä kanssa Saariselällä, syntymäpäivävastaanoton hän järjestää myöhemmin.

– Siirrettiin se seuraavaan viikonloppuun kun se sopi hiihtoaikatauluihin paremmin. Lomat on yleisestikin rytmitetty poikien treenien ja minun harrastamiseni mukaan, Valikainen kertoo.

Opetustyöt, liikunta ja luottamustoimet vievät Valikaisen ajan tehokkaasti, eikä ylimääräisille harrastuksille jää juuri aikaa. Valikainen kuvaileekin itseään työorientoituneeksi suorittajaksi, ja sanoo viettävänsä saunassa ne hetket, kun ei opeta tai tee mitään urheiluun liittyvää.

– Arvotan itseäni tekemisten kautta. En vaadi sitä muilta, mutta itseltäni kyllä. Nyt on ollut 50 vuotta aikaa siihen ajatukseen totuttautua, enkä muuksi muutu. Monesta minua on moitittu, mutta laiskaksi ei ole koskaan haukuttu.

Kaikesta muusta huolimatta silti yksi asia on Valikaisen elämässä ylitse muiden, oma perhe.

– Kaikkien muiden tekemisten rinnalla se on loppupeleissä kaikkein tärkein. Sitä kokonaisuutta en yhteenkään kokousviineriin tai ansiomerkkiin vaihtaisi, Valikainen summaa.

Esko Valikainen

Syntynyt 10.3.1969.

Lähtöisin Pudasjärveltä, asunut Kalajoella vuodesta -94.

Tehnyt yli 20-vuotisen uran Kalajoella luokanopettajana, työskentelee nykyään Vuorenkallion koululla.

Harrastuksiin kuuluu hiihtovalmentaminen ja hiihtäminen. Vaikuttaa myös useissa luottamustoimissa muun muassa Koululiikuntaliitossa.

Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi poikaa ja tytär.

#