torstai 23.1.2020 | 20:18
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kalajoen suuri metsäpalo vuonna 1970 pimensi jopa auringon

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kalajokiseudussa 6.6.2018.

Annika Tiitto Kalajokiseutu
Ma 31.12.2018 klo 16:13

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kalajoki

Mustavalkoisessa kartassa on punainen piste kohdassa, jossa kipinä osui maahan. Siitä kohdasta alkoi yksi Suomen suurimmista metsäpaloista lähes 50 vuotta sitten.

Elettiin kesäkuuta vuonna 1970. Metsätalousinsinööri Reijo Savela oli pohjoismaisen metsäkonferenssin oppaana Pystön takana. Sitten alkoi näkyä savua.

– Minulla meni aikaa, että ehdin palopaikalle metsästysmajan taakse. Siinä vaiheessa palokunta oli jo hälytetty paikalle, mutta tulikin oli edennyt satoja metrejä, Savela muistelee.

Miehet asettuivat paloalueen reunaan ja alkoivat huiskia hosilla maata. Tilanne näytti pahalta, mutta kukaan ei osannut vielä siinä vaiheessa kuvitella, kuinka suuri urakka olisi edessä.

– Iltaan mennessä tuli saatiin sammumaan, mutta yön aikana palopesäkkeet virisivät uudelleen ja tuli lähti päivällä jälleen liikkeelle.

Vaikka tulta sammuttamaan saatiin apujoukkoja naapurikunnista ja muualta Suomesta, palo eteni päivittäin. Alue oli laaja ja luonto rutikuivaa. Tulessa olivat niin muurahaispesät, kannot kuin turvemaakin. Nopeasti eteneviltä latvapaloilta kuitenkin vältyttiin.

– Sammutustöissä oli satoja miehiä, mutta monellakaan ei ollut tietoa siitä, miten metsäpalossa pitäisi toimia. Emme tienneet, että esimerkiksi muurahaispesä piti sammuttaa niin, ettei sinne jää yhtäkään kipinää, Savela kertoo.

Iskuryhmät kulkivat pitkin paloalueen reunoja hakaten oksilla maata, mutta paloalueen keskeltä kipinöitä lensi jatkuvasti sytyttäen aina uusia paloja. Kärkisentieltä laitettiin matkaan vastatulet ja Kamusenperälle sekä Torvenkyläntien varteen hakattiin palolinjat, jotta palo ei leviäisi taloihin.

Naiset laittoivat ruokaa, miehet huhkivat hiki hatussa ja sisäasiainministeri Teemu Hiltunen kävi katsomassa. Savelan tehtävänä oli viedä ryhmät paikoilleen paloalueen reunoille. Vuoroja oli useita.

– Kun pääsin sieltä pois, pidin koko matkan ikkunaa auki ja päätä ulkona, koska muuten silmät olisivat varmasti menneet kiinni. Kotona minua ei sitten kuitenkaan nukuttanut, sillä tuli lensi silmissä aina, kun suljin ne.

Nukahtamisongelmiin löytyi kuitenkin lääke palopäälliköltä:

– Hän neuvoi lämmittämän saunan ja nukkumaan siellä. Kokeilin ja se onneksi toimi.

Tuli eteni vauhdilla ja kova tuuli levitti savua laajalle pimentäen jopa auringon. Savela muistelee useita vaaratilanteita, joissa miehet ehtivät vain hädin tuskin juosta pois etenevän kuumuuden tieltä.

48 vuotta vanhat lehtileikkeet vahvistavat asian:

”Aamupäivällä elettiin jo toivorikkaita hetkiä, mutta sitten tapahtui mitä oli koko ajan pelätty. Voimakas puuskittainen tuuli iski kokonaan päinvastaiselta suunnalta iltapäivällä kello viiden aikoihin saaden tulen syöksymään n. 50 km:n tuntinopeudella kohti Tyngän ja Kärkisen kyliä. Kaikki rajoitus- ja raivaustyöt oli pakko keskeyttää. Miehet juoksivat pakoon tulen alta.”

”Tilanteen ollessa pahimmillaan jäi eräs sammuttaja raivaustraktorineen liekkien saartoon. Kuljettaja pelastui nipin napin kiertoteitse palamiselta.”

”Myös kahden muun miehen pelätään jääneen liekkeihin. Siellä missä Kaarlelan palokunta työskenteli nähtiin erään miehen muiden kääntyessä tulta pakoon syöksyvän suoraan tulta kohti.”

”Täpärä pelastuminen oli – kerrottakoot se vielä – eräällä sammuttajalla joka liekkimeressä huomasi painua vesiojaan. Ylleen vettä valelemalla hän välttyi palamiselta.”

Tuli saatiin hallintaan viikossa, mutta viimeiset turvepalot sammuivat vasta seuraavan kevättulvan aikaan. Tuli jätti jälkeensä 1595 hehtaaria palanutta metsää Tyngällä ja Etelänkylällä. Metsänomistajat kärsivät valtavat vahingot, mutta eivät kuitenkaan jääneet tuleen makaamaan.

– He olivat innokkaita uudistamaan ja panemaan maan kasvuun. Kylvimme 2000 kiloa männynsiemeniä keväthangille. Pulmuset nappasivat niistä osan, mutta muuten kylvö onnistui erittäin hyvin.

Kun Suomen Kuvalehden toimittajat tulivat katsomaan kylvötulosta, olivat sirkkataimet jo sentin korkuisia.

– He kysyivät, että missä niitä taimia on ja kun näytin niitä maasta, he totesivat, että eivät ne mäntyjä ole, vaan heiniä, Savela naurahtaa.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Palon jälkeen lainsäädäntöä uudistettiin niin, että palokuntien laatimissa suunnitelmissa oli jo etukäteen pohdittu kyläkunnittain ryhmiä, jotka vuorottelisivat sammutustöissä. Näin kotielämä ei kärsisi.

– Palon jälkeen käytiin keskustelua, jossa oli mukana järkeviä ihmisiä, jotka olivat läksynsä oppineet. Tiesimme sen jälkeen, että metsäpalon alussa pitää tehdä työtä eikä nukkua, jotta paikat saadaan pimeiksi ennen kuin tuli ehtii levitä liian laajalle. On harmi, että metsäpaloa ei lähdetä katsomaan nopeasti, mutta jos jossakin palaa talo, siellä on heti autoja jonoksi asti.

Metsäpalon jäljiltä tukkeutuneet ojat laitettiin kuntoon, pengerteitä rakennettiin ja alueen ensimmäiset harvennushakkuut on nyt tehty. Metsä voi hyvin, ja palosta on enää muistona vain hiiltyneitä kantoja.

– Palon syttymissyytä ei koskaan saatu selville, mutta nykyäänkin ihmisten pitäisi kunnioittaa avotulentekokieltoa. Tällaisella tuulella tuli etenee nopeasti ja sieppaa hetkessä latvoihin, Savela varoittaa lopuksi ja taittelee kartan paloalueineen takaisin kansioonsa.

#