Paikallisuutiset

”Me olemme tällaisia oman tiemme kulkijoita” – Päivi Lastikan koirat edustavat Kalajoen suosituinta koirarotua: Katso koko lista!

Taika juoksee lumi pöllyten pihamaan poikki ja työntää kuononsa hankeen. Kun kyykistyn kuvaamaan, se hyppää muitta mutkitta niskaani ja kaataa minutkin kinokseen. Se pennulle sallittakoon.

Pian puolivuotiaan Taikan ja sen neljävuotiaan äidin, Titan, omistaja Päivi Lastikka kertoo, että koirat suhtautuvat vieraaseen yleensä hyvin innokkaasti, mutta rauhoittuvat pian tuttavuutta tehtyään. Niin käy nytkin, sillä sisälle päästyämme Titta tulee tarjoamaan palloa, syö sitten vähän naksuja ja heittäytyy kyljelleen lattialle. Taika tassuttelee takan viereen ja käy sen lämpöön lepäämään.

– Teen etätöitä, joten käyn joka päivä metsässä niiden kanssa. Tunnin väsytyksen jälkeen käy näin, Lastikka naurahtaa pöydän ääreen istahtaessaan.

Labradorinnoutaja Titta asui alkuun Lastikan pojan luona, sillä se oli äidin ja pojan yhteinen sijoituskoira Justiinsa-kennelistä. Sitten elämäntilanteet muuttuivat, ja viime vuoden marraskuussa Titta muutti asumaan Lastikan luokse Tyngälle peltojen ja metsien keskelle.

– Titta lähti aina mielellään tänne maalle ja istui pojan ikkunassa huokailemassa, kun autoni lähti pihasta. Se viihtyy täällä siis paremmin kuin hyvin, Lastikka kertoo.

Koska Titta on sijoituskoira, sen piti pyöräyttää yksi pentue. Sulhanen löytyi Rovaniemeltä, ja pian kasvattajan kotona riitti hässäkkää, sillä pentuja syntyi peräti 13. Jossain vaiheessa kasvattaja kysyi Lastikalta, ottaisiko tämä sijoitukseen yhden pennuista. Ja niin koiria oli kaksi.

– Titta oli aikanaan pentueen vilkkain pentu. Tuntui, että sillä oli vain jalkoja eikä aivoja ollenkaan. Niinpä halusin nyt vähän rauhallisemman pennun. Taika oli haaveilija: se ihmetteli kukkaa samalla, kun muut pennut riehuivat vieressä, Lastikka hymyilee.

Nyt viiden kuukauden ikäisestä pennusta ei oikein saa haaveilijaa tekemälläkään. Vaikka Taika näyttää nukkuvan, se ryntää heti pöydän luo, kun kuulee, että Titta saa herkkuja.

– Kun Taika saa kasvaa emänsä tykönä, siitä kasvaa varmasti itsevarma ja kovaluontoinen. Se kulkee metsässä edellä, haluaa mönkijän kyytiin eikä pelkää mitään. Uusi vuosikin meni niin, että pentu totesi, että ”Aaa, taivaalla lentää tuommoisia, ahaa”.

Labradorinnoutaja on Suomen ja myös Kalajoen keskustan suosituin koirarotu. Tämä käy ilmi Ylen koirakoneesta, jonka mukaan labradorinnoutajia on Suomessa rekisteröity viime vuonna yli 23 000. Toisena on suomenlapinkoira ja kolmantena kultainennoutaja noin 12 ja puolella tuhannella rekisteröidyllä koiralla.

Lastikan mielestä rodun suosioon on olemassa monta syytä. Miellyttämisenhaluisena koirana labradorinnoutaja on helppo koulutettava, ihmisystävällinen ja sopeutuvainen. Sen voi ottaa mukaansa mihin vain.

Labradorinnoutaja pärjää lasten kanssa, mikä tekee siitä ihanteellisen perhekoiran. Se sopii metsästyskaveriksi ja opaskoiraksi. Temppuja voi opettaa niin paljon kuin haluaa, ja harrastusmahdollisuuksiakin on valtavasti.

– Meidänkin on tarkoitus tehdä kaikkea muutakin kuin vain samoilla metsissä. Titan kanssa ollaan treenattu jälkiä ja taipumuskoe sekä peto- ja luonnetesti ovat haaveissa. Pennun kanssa mennään pentukurssille ja myöhemmin näyttelyyn. Linnunsiivillä harjoitellaan noutamista ja palauttamista, Lastikka luettelee.

Koko 13 pennun joukko kävi lokakuussa jopa joogassa, jossa Alaspäin katsova koira -asana sai aivan uudenlaisen merkityksen.

Lastikka suositteleekin rotua kaikille, mutta muistuttaa, että yhtä asiaa labradorinnoutajat vaativat: liikkeelle on päästävä.

– En voi vain istua 24 tuntia sisällä, sillä koirat vaativat omistajalta toimintaa. Käymme päivällä metsässä, sillä pyrin pitämään koiria mahdollisimman vähän remmissä. Aamulla ja illalla käymme remmilenkillä, jotta ne oppivat siihenkin ja saavat haistella, mitä kirjeitä tienposkeen on jätetty.

Lastikalla on kokemusta myös muista koiraroduista, sillä hänellä oli aiemmin englanninspringerspanieli ja sitä ennen kultainennoutaja.

– Nekin olivat ihania rotuja, mutta labradorinnoutajaa ei voi edes verrata kultaiseennoutajaan. Kysyin eläinlääkäriltä, että missä iässä tämä rotu rauhoittuu, mutta eläinlääkärin mukaan niin käy vasta kaksi päivää ennen kuolemaa, Lastikka hymähtää Titan siirtyessä uunin viereen ja Taikan kadotessa jonnekin.

Koirat ovat tiiviisti mukana Lastikan elämässä. Ne ovat mukana uimassa, tallihommissa ja viikonloppureissuilla. Televisiota katsellessa ne tulevat jalkoihin makaamaan, eikä Lastikka pääse kovin usein yksin edes vessaan. Entäpä nukkuminen sitten?

– Tarvitseeko sitä edes kysyä, Lastikka nauraa ja kertoo, että illalla ja aamulla sängyssä käy kova kuhina.

– Pienelle piti laittaa jakkarakin sängyn viereen, että se pääsee ylös.

Koirat antavat Lastikan mielestä niin paljon sisältöä elämään, että hän ei haluaisi enää olla ilman niitä. Kolmatta koiraa ei kuitenkaan ole tulossa, vaikka Taikakin tekee jossain vaiheessa pentuja.

– Koirat ovat aina iloisia ja niiden kanssa ulkoilusta tulee rutiinia. Me olemme tällaisia oman tiemme kulkijoita, Lastikka toteaa.

Lähtiessäni Titta tuhisee takan vieressä ja Taika löytyy nukkumasta ulko-oven edestä, jotta kukaan ei varmasti pääse kulkemaan ovesta sen huomaamatta.